Ensimmäisen varsinaisen tutkan rakensi saksalainen Christian Hülsmeyer, joka kehitti telemobiloskoopiksi kutsutun laitteen 1900-luvun alussa. (Patentti myönnettiin vuonna 1904.) Laite oli tarkoitettu käytettäväksi laivoissa. Se lähetti signaalin, josta saatiin kaiku, jos laivan törmäyskurssilla oli este. Jos vastaanotin sai kaiun, se soitti hälytyskelloa. Laitteen kantama oli muutama kilometri. Hülsmeyerin kehittämä tutka perustui kipinävälin tuottamaan laajakaistaiseen radiopulssiin, josta antennin muodostama resonanssipiiri päästi läpi vain halutun kaistan spektristä. Telemobiloskooppi ei kuitenkaan vakuuttanut laivanvarustajia edes onnistuneen demonstraation jälkeen, ilmeisesti koska vastakeksityn radiolennättimen uskottiin takaavan laivaliikenteen turvallisuuden. Hülsmeyer yritti turhaan markkinoida keksintöään myös monille muille tahoille ja katkeroitui lopulta niin, ettei tehnyt tutkan hyväksi enää koskaan mitään. [2]